— Siinä on jo liikaa, sillä minä en pyydä muuta kuin kolme.
— Niin, mutta ne ovat kaikki ajossa.
— Kaikki kahdeksantoista?
— Kaikki!
— Tuhat tulimmaista! — kirosi matkustava herra.
— Varakreivi! — huudahti hänelle nuori nainen.
— Ole huoletta, Chon, — vastasi räyhääjämme, — minä pysyn aivan rauhallisena. — Ja milloinka ne sinun konkarisi tulevat? — jatkoi hän kääntyen jälleen isännän puoleen.
— Heh, mistä minä sen tiedän, monsieur. Riippuu kyytimiehistä. Ehkä tunnin päästä, ehkä kahden.
— Tiedätkös, kievarin isäntä, — sanoi varakreivi Jean vetäisten hattunsa vinoon vasemmalle korvalleen ja asettaen oikean jalkansa koukkuun, — tiedätkö vai etkö, ettei minulla ole tapana laskea leikkiä?
— Se on sangen paha asia; minusta olisi parempi, jos herra olisi hiukan leikillinen.