— Huuda siis hänelle, Chon, ehkä hän pelkää sinua vähemmän kuin minua. Minä antaisin tuosta hevosesta ehkä jo tuhannen pistolia.
— Entä naisesta? — kysyi Chon nauraen.
— Hänen tähtensä minä tuhlaisin koko omaisuuteni… Kutsu häntä siis.
— Madame, — huusi Chon, — madame!
Mutta ratsastajatar, jolla oli suuret, mustat silmät, valkea viitta ja otsalla harmaa huopahattu höyhentöyhdöin, kiiti kuin nuoli, huutaen italiaksi:
— Avanti, Djerid, avanti![42]
— Hän on italialainen, — huomautti Jean; — mordieu, miten kaunis nainen! Ellei minulla olisi tuo haava, minä hyppäisin alas vaunuista ja juoksisin hänen perästään.
— Minä tunnen hänet, — sanoi Gilbert.
— Älkääs vaan, tämä maalaispoikahan on koko seudun osoteluettelo!
Tunteeko hän koko maailman!
— Mikä hänen nimensä on? — kysyi Chon.