— Palkinnosta, jonka hän antaa sinulle siitä, että sinä olet niin usein kantanut minun laahustintani ja saanut siten hovin vanhat ja ulkokullatut vihan vimmaan.
— Totta puhuakseni, — virkkoi Ludvig XV, — tuo poika on hirveän ruma!
Ja kuningas purskahti nauruun.
— Nouse ylös, Zamore, — sanoi kreivitär; — sinä olet nyt kuvernööri.
— Mutta älkäähän, kreivitär…
— Minä otan huolekseni kirjelmäin lähettämisen, virka-valtakirjat ja varustukset. Se on minun asiani. Teidän tehtäväksenne, sire, jää nyt tulla itseänne alentamatta Luciennesiin. Tästä päivästä lahtien on teillä, oi kuninkaani, yksi kuninkaallinen linna lisää.
— Tiedättekö keinoa kieltää häneltä mitään, Sartines?
— Se ehkä löytyy, mutta ei ole löytynyt.
— Ja jos se löytyy, sire, voin vannoa, että hra de Sartines tekee sen kauniin löydön.
— Kuinka niin, madame? — kysyi poliisipäällikkö hätkähtäen.