— Siitä saakka nimittäin, kun teidän tyttärenne kävi minulle asiasta puhumassa. Ja koska hän teki sen vasta toissapäivänä, niin ymmärrän, ettei siitä saakka olekaan ehtinyt mitään uutta tapahtua.
— Minun tyttäreni, madame?
— Niin.
— Sanotteko: minun tyttäreni?
— Epäilemättäkin, teidän tyttärenne, jonka lähetitte luokseni.
— Anteeksi, madame, — vastasi Flageot, — mutta on aivan mahdotonta, että olisin lähettänyt luoksenne tyttäreni.
— Mahdotonta?
— Niin, siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole tytärtä.
— Oletteko varma siitä? — kysyi kreivitär.
— Madame, — huomautti Flageot, — minulla on kunnia olla vanhapoika.