— Minkä tähden?
— Odottamaan täällä kuningasta.
— Ahaa, — sanoi Ludvig XV, — sinun huoleksesi annetaan minun vastaanottamiseni? Miten hurmaavaa seuraa tämä, Zamore! Kiitokset, hyvä kreivitär, kiitokset.
Ja kuningas nousi hiukan ärtyisenä ylös.
— Eipäs, — virkkoi neekeripoika, — kuningas ei saa Zamorea seurakseen.
— Ja miksikä ei?
— Siksi, että Zamore menee matkaansa.
— Minne sinä sitten menet?
— Pariisiin.
— No sitten jään aivan yksin. Yhä parempaa ja parempaa. Mutta mitä sinä teet Pariisissa?