— Luullakseni neljä-, viisituhatta henkeä.
— Onko täällä jotakin oikotietä, joka vie Bar-le-Duciin suoremmin kuin valtatie?
— Ei, madame, tai en ainakaan minä sellaista tunne.
— Peccato![23] — mutisi nainen aivan hiljaa ja heittäytyi takaisin kääsiensä sisään.
Nuorukainen jäi hetkiseksi odottamaan, kyselisikö nuori nainen vielä jotain. Mutta kun hän näki, että tämä pysyi vaiti, läksi hän menemään pois.
Hän ehti jo jonkun askeleen, mutta silloin näytti hänen liikkumisensa herättävän naisen mietteistä, sillä hän heittäytyi jälleen nopeasti puhumaan ulos kääseistä.
— Monsieur, — sanoi hän.
Nuorukainen kääntyi takaisin.
— Tässä olen, madame, — vastasi hän lähestyen naista.
— Vielä kysymys, olkaa hyvä.