— Että hyväntahtoisesti kirjoitatte hänen Majesteetilleen pienen kirjeen, jonka minä teille lausun. Ja sitten vaihdamme papereita.
— Se on oikeus ja kohtuus, — vastasi rouva de Béarn.
— Olkaa siis hyvä ja kirjoittakaa, madame.
Vanha rouva veti pöydän nojatuolinsa eteen, asetti arkin sopivasti paikoilleen, otti kynän käteensä ja odotti. Rouva Dubarry saneli:
'Sire, onni, jota olen tuntenut nähdessäni teidän Majesteettinne suvainneen hyväksyä tarjoukseni olla rakkaan ystävättäreni, kreivitär Dubarryn esittelykummina…'
Vanha rouva mutisti huulensa pitkälle ja hänen kynänsä raaputteli.
— Teillä on huono kynä, — virkkoi kuninkaan lemmikki; — täytyy ottaa toinen.
— Ei tarvitse, madame, se kyllä totuttaikse.
— Niinkö luulette?
— Niin.