— Olen käytettävissänne, monsieur, ja kaikki, mitä voin tehdä…
— Te teette. Kiitokset! Niin, teidän iällänne on ihminen avulias pelkästä ilosta saada auttaa. Muuten ei seikka, jota teiltä anon, ole kovin vaikeakaan. Pyydän teitä ainoastaan neuvomaan itselleni, missä saan suojaa tänä yönä.
— Ensinnäkin voi käyttää tuota luolaa, jonka alla minä olin paossa rajuilmalta, — vastasi Gilbert.
— Kyllähän, — virkkoi matkustaja. — Mutta minä pitäisin enemmän jonkinlaisesta talosta, jossa saisin kunnon illallisen ja hyvän vuoteen.
— Se on vaikeampaa, se.
— Ollaanko siis niin kaukana lähimmästä kylästä?
— Pierrefittestä?
— Pierrefittekö on sen nimi?
— Niin, monsieur. Sinne on lähimain peninkulma matkaa.
— Sellainen matka yön pimeässä ja tällaisella ilmalla! Ja ainoastaan nuo kaksi hevosta! Siihen menee noin kaksi tuntia. Kuulkaahan, ystäväni, ajatelkaapas tarkoin, eikö tällä seudulla ole minkäänlaista asumusta?