— En tiedä; mutta kerran ne opin.
— Merkillinen nuorukainen, — mutisi matkustaja.
— Ja silloin… — mutisi myöskin Gilbert yksikseen.
— Silloin?
— Niin.
— Mitä niin?
— Ei mitään.
Tällävälin olivat Gilbert ja hänen opastamansa kulkeneet neljännestunnin ajan. Sade oli tauonnut lopullisesti, ja maasta alkoi kohota kirpeää tuoksua, joka seuraa keväisin ukonilman synnyttämää tukehuttavaa paahdetta.
Gilbert näytti aprikoivan syvästi jotakin.
— Kuulkaas, monsieur, — kysäisi hän yhtäkkiä, — tiedättekö, mitä ukkonen on?