— Se on jo tehty, — sanoi d'Epernon.
— Eikö siinä ole myöskin i?
— On kyllä. Se on Henri sanan viimeinen kirjain.
— Mitähän varten tyhmät ihmiset näin erottelevat kirjaimia toisistaan, vaikka ne kuuluvatkin yhteen, — puhui Chicot. — Kirjoittakaa nyt i V:n viereen. No, joko se on tehty?
— Jo, — myönnytti d'Epernon.
— Hakekaamme nyt l kirjain. Onhan sekin tässä nimessä, eikö niin? Sitten a, se on myöskin. Sitten vielä toinen i ja lopuksi n. Hyv'on! Osaatko nyt lukea, Nogaret?
— Minun täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten osaa, — virkkoi d'Epernon.
— Mitä sinä puhut, lurjus! Luuletko ehkä olevasi liian ylhäinen, niin että sinulla olisi oikeus olla tyhmä?
— Hullu! — huusi d'Epernon ja heristi kepillään Chicotin päätä.
— Lyö vaan, mutta tavaa myöskin, — sanoi Chicot.