— Ei, en minä sano mitään. Ne ovat ystävät, jotka sanovat.
— No, mitä sanovat sitten ystävät?
— Ystävät sanovat: Veli Gorenflot! Hm! Kaunis nimi liigalaiselle, veli Gorenflot!
Ja munkki mainitsi useamman kerran tyytyväisenä omaa nimeänsä.
— Kaunis nimi liigalaiselle! — toisti Chicot. — Minkähänlaisia salaisuuksia tuo juopporatti tulisi ilmaisemaan? — lisäsi hän hiljaa itsekseen.
— Sitten alan minä, — jatkoi munkki, samalla kun hän torkahteli, nousi ylös ja nojautui seinää vasten, sillä hän oli aivan liemenä.
— Te alatte? — kysyi Chicot, pidellen häntä lujasti seinää vasten kuin Pajazzo Arlekinia.
— Minä alotan: Hyvät veljet, nyt on kaunis päivä valtaistuimelle. Veljet, onpa nyt ihana päivä oikealle valtaistuimelle.
Chicot havaitsi nyt, että oli aivan mahdotonta saada munkista enää mitään selkoa, minkävuoksi hän päästi tämän irti. Veli Gorenflot romahti alas ja satutti jaloillaan pöytään, niin että eräitä tyhjiä pulloja putoili lattialle.
— Amen! — virkkoi Chicot.