— Helkkari, — vastasin minä, — Bussystäkö, urhoollisesta Bussystäkö?
— Niin juuri, sillä se oli hän.
— Entäs naishenkilö?
— Emäntäni on naimisissa, hyvä herra.
— No, saahan silti olla naimisissa ja uskollinen ja kuitenkin joskus ajatella jotain kaunista nuorta miestä, jonka on sattunut näkemään… etenkin silloin kun tuo nuori mies on haavoittunut.
— Ollakseni vilpitön, — virkkoi Gertrud, — en minäkään voi väittää, että emäntäni ei häntä ajattelisi.
Bussy kovin punastui.
— Me puhelemmekin hänestä kahdenkesken ollessamme, — jatkoi sitten Gertrud.
— Kelpo tyttö! — huudahti kreivi.
— No, mitäpä te hänestä sanotte? — kysyin minä vuorostani.