— Panitteko merkille, miltä ne näyttivät?
— Paninpa niinkin ja näin ne niinkuin muutkin matkustajat.
— Millaista väkeä ne näyttivät olevan?
— Yksi näytti isännältä ja toiset kaksi palvelijoilta.
— Juuri niitä tarkoitankin, — sanoi Chicot.
Hän pisti ecun tullimiehen kouraan.
Sitten hän mutisi itsekseen:
— Vai eilen illalla seitsemän seudussa! Ne ovat kaksitoista tuntia edellä. Mutta reippautta!
— Kuulkaapas, herra Chicot, — virkkoi munkki, — te sanotte, että reippautta. Sitä kyllä on minussa itsessäni, mutta katsokaapas vaan Panurgea.
Tuo eläin parka, joka jo kaksi päivää oli yli voimainsa ponnistellut, todellakin horjui.