— Oliko se siis hän? — huudahti herttua.
— Oli, armollinen herra.
— Ja oletko sinä hänet nähnyt.
— Olen.
— Onko hän puhutellut sinua?
— Tietysti. Vain kummitukset eivät puhu. Muuten oli ehkä teidän korkeudellanne syytä pitää häntä kuolleena, ja ehkäpä te sitä myöskin toivoitte.
Herttua kalpeni ja seisoi kuin murtuneena kuullessaan nuo sanat mieheltä, jolta hänen pikemminkin olisi pitänyt odottaa imartelua.
— Niin, armollinen herra, — jatkoi Bussy, — vaikka te miltei olitte pakottanut nuoren naisen etsimään marttyyrikuolemaa, on hän kuitenkin siitä pelastunut. Mutta älkää rauhottuko liian pian älkääkä vielä uskoko asian tulleen ratkaistuksi. Sillä samalla kun hän on pelastanut henkensä, on hän joutunut vielä pahemman onnettomuuden uhriksi kuin mitä kuolema olisi ollut.
— Mitä sitten on hänelle tapahtunut? - kysyi herttua liikutettuna.
— Hänelle on tapahtunut, armollinen herra, sellaista, että muuan mies on pelastanut hänen kunniansa ja elämänsä, mutta että se sama mies on vaatinut häneltä tuosta työstään niin kalliin palkan, että hänellä oli täysi syy katua ottaneensa lainkaan pelastustarjousta vastaan.