Monsoreau antoi Dianalle merkin istua entiselle paikalleen. Itse istui hän sille tuolille, josta Gertrud juur'ikään oli lähtenyt pois. Hän loi Dianaan katseen, joka olisi voinut saattaa päättäväisimmänkin miehen hämmennyksiin.
— Rouvani, kuka oli puistossa eilen illalla? Diana katseli miestään rauhallisesti.
— Mihin aikaan? — kysyi hän äänellä, josta hänen itsehillitsemiskykynsä oli saanut karkoitetuksi kaiken epävarmuuden.
— Kello kuusi.
— Millä suunnalla?
— Tuolla metsän puolella.
— Se on kai ollut joku tuttuni. Minä en kävellyt sinnepäin.
— Te se olitte, rouvani.
— Kuinka sen tiedätte?
Monsoreau nolostui eikä tiennyt mitä vastata. Mutta pian taas hänen vihansa kuohahti.