— Muurin yli kiipeämisestä tarkoituksella saada puhutella vaimoasi.
Saint-Luc näytti vaipuneen hetkeksi syviin mietteisiin. Ja Monsoreau odotteli hartaasti niiden tulosta.
— Kautta jumalan, — virkkoi Saint-Luc viimeinkin, — minä en tiedä ketään muuta kuin…
— Kuin… kenen?
— Kuin… teidät itsenne, — vastasi Saint-Luc ja katsoi suoraan kreivin silmiin.
— Puhutteko pilaa, herra Saint-Luc? — kysyi kreivi kummastuneena.
— En lainkaan. Avioliittoni alussa menettelin minä itsekin samalla lailla. Miksi ette siis tekin voisi niin tehdä?
— Vai niin. Te ette halua minulle vastata. Myöntäkää se, hyvä ystävä. Elkää pelätkö mitään… minulla on rohkeutta. Auttakaa minua arvaamaan, niin teette minulle äärettömän suuren palveluksen.
Saint-Luc näytti miettivältä.
— Minä en voi arvata ketään muuta kuin teidät itsenne.