— Ovat, armollinen herra.
— Enkä minä ole niitä nähnyt!
— He ovat tarpeeksi varovaisia antautumatta itse ja jättämättä teidän korkeuttanne vaaroille alttiiksi.
— Mitä heillä on täällä tekemistä?
— He ovat saapuneet siihen kokoukseen, josta te olette sopinut heidän kanssaan.
— Minäkö? Olenko minä tehnyt heidän kanssaan sopimuksen jostain kokouksesta?
— Olette. Samana päivänä, jolloin teidän korkeutenne pidätettiin, saitte te kirjeen herttuoilta ja vastasitte heille minun kauttani, että heidän oli saavuttava Parisiin toukokuun 31 ja kesäkuun 2 päivän välillä. Meillä on tänään toukokuun 31. Vaikkapa te olisitte unohtanutkin Guisen herttuat, eivät he kuitenkaan ole unohtaneet teitä.
Frans hämmästyi. Niin paljo oli tuon mainitun päivän jälkeen tapahtunut, että hän oli unohtanut kokouksen, niin tärkeä kuin se olikin.
— Se on totta, — sanoi hän. Mutta sitä sopimusta, joka silloin vallitsi herttuoiden ja minun välillä, ei nyt enää ole olemassa.
— Jos niin on laita, armollinen herra, niin tekisitte hyvin ilmoittamalla siitä heille. Sillä minä luulen heidän katselevan asiaa toisella tavalla.