— Mutta voitte kai nyt jo paremmin.
— Minä olen jo täysin terve.
— Sire, — puuttui puheeseen herttua, — sallitteko, että kreivi Monsoreau, sittenkun hartaudenharjoitukset on suoritettu, järjestää metsästysretken Compiègnelle?
— Mutta, — huomautti Henrik, — etkö tiedä, että huomenna…
Hän oli lisäämäisillään: taistelevat neljä ystävääni sinun neljän ystäväsi kanssa. Mutta hän muisti, ettei salaisuutta sopinut ilmoittaa, ja jätti sen sanomatta.
— Minä en tiedä mitään, — sanoi herttua. — Teidän majesteettinne ehkä suvaitsee minulle ilmoittaa…
— Aioin vain sanoa, — jatkoi Henrik, — että kun minä ensi yön tulen viettämään hartaudenharjoituksessa Pyhän Genovevan luostarissa, en ehkä huomenna ehtisi valmistautua, mutta voihan kreivi mennä sinne kuitenkin. Ellei metsästyksestä tulisi mitään huomenna, niin voisihan se jäädä ylihuomiseen.
— Kuuletteko? — sanoi nyt herttua Monsoreaulle.
— Kuulen, armollinen herra, — vastasi tämä. Samassa tulivat sisälle Quélus ja Schomberg.
— Vielä yksi päivä! — virkkoi Quélus tervehtien kuningasta.