— Haa! Nyt olet hukassa, jos minut hylkäät! — mutisi Frans.
Herttua katsahti ympärilleen. Jos hän olisi nähnyt Monsoreaun, olisi hän tuskin rohjennut odottaa iltaankaan Bussyn ilmiantamista.
Messun loputtua läksi kulkue takaisin Louvreen, jossa ateria oli järjestetty kuninkaalle tämän omissa huoneissa ja muulle hoviväelle kalleriassa. Sveitsiläiskaarti oli komennettu riviin koko tien pituudelta aina Louvren portille asti ja ranskalainen kaarti Crillonin johdolla seisoi linnanpihalla.
Louvreen päästyään meni Bussy Fransin luo ja lausui:
— Minä haluaisin puhua pari sanaa teidän korkeutenne kanssa.
— Etkö voi puhua asiastasi juhlakulkueen aikana meidän kävellessämme vieretysten?
— Teidän korkeutenne suvainnee antaa anteeksi, mutta minä juuri aioinkin pyytää päästä ottamasta osaa juhlakulkueeseen.
— Mistä syystä? — kysyi herttua levottomalla äänellä.
— Tehän tiedätte, armollinen herra, että huomispäivä on tärkeä päivä, sillä se tulee ratkaisemaan riidan Ranskan ja Anjoun välillä. Minä siis pyytäisin saada vetäytyä maatalolleni Vincennesiin voidakseni tämän päivää olla rauhassa.
— Sinä siis et tule myöskään Pyhän Genovevan luostariin?