— Minä olen päättänyt kostaa ja pelkään enää vain yhtä asiaa: sitä että Monsoreau luottaa liiaksi omiin voimiinsa ja taitavuuteensa ja että Bussy mahdollisesti pääsee pälkähästä.
— Teidän korkeutenne voi olla huoletta.
— Selitä tarkemmin.
— Onko kreivi varmasti päätetty uhrata?
— On, kautta jumalan! Mies, joka pitää minua jonkinlaisessa holhoustilassa, joka hallitsee minun tahtoani ja minun rakastettuani, on kuin leijona, jonka vartia minä olen, nopeampi kuin hänen herransa. Niin, Aurilly, hän on tuomittu ilman sääliä.
— Hyvä on. Jos hän nyt välttäisikin Monsoreauta, ei hän kuitenkaan pääse enään toisen käsistä.
— Kenenkä?
— D'Epernonin.
— Sanoppa minulle, miten se on selitettävissä.
Aurilly aikoi vastata, mutta muuan palvelija kutsui samassa herttuaa. Kuningas oli istunut ruokapöytään ja kummasteli sitä, ettei Anjoun herttua ollut siinä läsnä.