Bussy huomasi Remyn horjahtelevan ja kaatuvan ja samalla kaatavan Dianan mukanaan. Bussylta pääsi tuskanhuuto.
— Ei se ollut mitään, — sammalsi Remy. — Minä vain sain kuulan. Hän on vahingoittumaton.
Bussy käännähti heti ympäri ja samassa heittäytyi kolme miestä hänen päällensä. Mutta Saint-Luc syöksähti Bussyn ja noiden kolmen väliin. Niistä yksi kaatui. Toiset kaksi peräytyivät takaisin.
— Saint-Luc! — pyysi Bussy. — Saint-Luc, sen naisen nimessä, jota rakastat, vannotan minä sinun pelastamaan Dianan!
— Entä sinä itse?
— Minä olen mies.
Saint-Luc kiiruhti nyt Dianan luo, joka oli kohottautunut polvilleen, otti hänet syliinsä ja poistui ovesta.
— Tännepäin! — huusi Monsoreau. — Tänne te miehet, jotka olette rapuilla!
— Haa, roisto! Haa, kurja konna! — ärjyi Bussy.
Monsoreau vetäytyi miestensä taa. Bussy teki pari hyökkäystä. Ensi kerralla hän lävisti erään pään, toisella kerralla muutaman rinnan.