Monte-Cristo kuivasi nenäliinallaan hikistä otsaansa, mutta väistyi, kun tarjotinta vietiin hänen ohitseen eikä ottanut mitään virvokkeita.
Rouva Morcerf piti koko ajan Monte-Cristoa silmällä. Hän näki, miten tarjotin kulki hänen ohitseen, ja huomasi, että kreivi nimenomaan väisti sitä.
— Albert, sanoi hän, — oletko huomannut erästä seikkaa?
— Mitä, äiti?
— Että kreivi ei koskaan ole suostunut syömään päivällistä isäsi luona?
— Se on kyllä totta, mutta hän on syönyt aamiaista minun luonani: silloinhan hän juuri astui Pariisin hienoston keskuuteen.
— Ei ole sama aterioida sinun luonasi kuin aterioiminen isän luona, mutisi Mercedes. — Olen pitänyt häntä silmällä jo siitä asti, kun hän tuli tänne.
— Entä sitten?
— Hän ei ole maistanut mitään.
— Kreivi on yleensäkin syömisessään hyvin kohtuullinen.