— Herra kreivi, olkaa ystävällinen ja tarjotkaa minulle käsivartenne.
Kreivi melkein horjahti kuullessaan nämä yksinkertaiset sanat. Hän katsoi Mercedekseen. Sitä kesti vain hetkisen, mutta kreivittärestä se tuntui ikuisuudelta: niin paljon ajatuksia välähti Monte-Criston katseesta.
Hän tarjosi käsivartensa kreivittärelle, tämä nojautui siihen tai oikeammin sanoen kosketti sitä kädellään, ja he astuivat puutarhaan portaita myöten, joita reunustivat kukkivat kameliat ja rhododendronit.
Heidän jäljestään ja toisia portaita myöten riensi puutarhaan iloisesti huudahdellen kymmenkunta paria.
71. Leipää ja suolaa
Rouva Morcerf astui seuralaisineen puiden suojaan. Käytävä, jolle he olivat tulleet, johti kasvihuoneelle asti.
— Sisällä tuli jo aivan liian kuuma, eikö totta, herra kreivi? sanoi Mercedes.
— Niin tuli. Keksitte verrattoman keinon avatessanne ovet ja ikkunakaihtimet.
Lopettaessaan tämän lauseensa kreivi huomasi Mercedeksen käden vapisevan.
— Mutta kun teillä on noin ohut puku ja suojananne vain kevyt silkkihuivi, niin varmaankin vilustutte, sanoi hän.