— On kyllä, mutta tarpeetontahan minun on jakaa tuomani uutisen edut toisen kanssa. Ymmärrättekö? Sinetinvartija siirtää minut tietysti toiseen sijaan ja nauttii kaikki edut. Sanon teille vain yhden asian: tulevaisuuteni on varma, jos saavun Tuileries'hin ensimmäisenä, sillä silloin olen tehnyt kuninkaalle niin suuren palveluksen, että sitä ei voida unohtaa.
— Siinä tapauksessa, rakas ystävä, menkää valmistautumaan matkalle. Minä kutsun Salvieux'n luokseni ja pyydän häntä kirjoittamaan kirjeen, joka avaa teille kaikki ovet.
— Hyvä on, kiirehtikää, sillä neljännestunnin päästä minun täytyy olla postivaunuissa.
— Pysäyttäkää vaunut taloni eteen.
— Tietysti. Pyydättehän puolestani anteeksi rouva markiisittarelta ja neiti Saint-Méranilta, jonka jätän tällaisena päivänä hyvin vastenmielisesti.
— Tapaatte tullessanne molemmat työhuoneessani ja voitte sanoa heille hyvästi.
— Tuhannet kiitokset. Pitäkää huolta kirjeestäni.
Markiisi soitti. Lakeija astui sisään.
— Sanokaa kreivi Salvieux'lle, että odotan häntä… Nyt, menkää, sanoi markiisi kääntyen Villefort'in puoleen.
— Hyvä on, menen ja palaan kohta.