— Mutta eihän isän menneisyys kuulu poikaan.
— Kuuluu kyllä!
— Älkäähän nyt liioitelko. Kuukausi sitten piditte tätä avioliittoa aivan verrattomana… Ymmärrättehän, että olen aivan epätoivoissani: minunhan luonani te tapasitte tuon nuoren Cavalcantin, jota en tarkemmin tunne, sen vakuutan.
— Minä tunnen hänet, sanoi Danglars, — ja se riittää.
— Tunnetteko hänet? Oletteko siis hankkinut lisätietoja hänestä? kysyi Monte-Cristo.
— Tarvitaanko niitä, eikö hänestä heti paikalla näe, kenen kanssa on tekemissä? Hän on ensiksikin rikas.
— Sitä en voi vakuuttaa.
— Mutta olettehan mennyt takuuseen hänen puolestaan?
— Viisikymmentätuhatta, vähäpätöinen summa.
— Hän on hienosti kasvatettu.