— Kenelle? Debraylleko?
— Ei, vaan teille.
— Minulleko? Voin lyödä vetoa siitä, että viikon sisällä hän on paiskannut ovensa nenäni edessä lukkoon.
— Erehdytte, rakas vicomte.
— Voitteko sen todistaa?
— Voin. Hän on pyytänyt minua toimimaan niin, että kreivi Morcerf käy lopullisesti pyytämässä neiti Danglars'ia vaimoksenne.
— Oh, sanoi Albert niin mairittelevasti kuin suinkin osasi, — ettehän toimi, ettehän, rakas kreivi?
— Erehdytte aivan, Albert, täytän paronin pyynnön, koska olen luvannut sen tehdä.
— Teillä näyttää siis olevan kova halu naittaa minut? huokasi Albert.
— Tahdon olla sovussa kaikkien ihmisten kanssa. Mutta mitä Debrayhin tulee, en ole nähnyt häntä enää paronittaren luona.