— Tulen häntä etsimään, hän on ystäväni.
— Se muuttaa asian. Siinä tapauksessa menen ilmoittamaan hänelle tulostanne.
Itsekin uteliaana Philippe meni lautavajaan. Hetkistä myöhemmin ilmestyi Monte-Cristo kynnykselle.
— Suokaa anteeksi, kun tänne asti teitä seuraan, sanoi Albert. — Sanon heti, etteivät palvelijanne ole ilmoittaneet minulle olinpaikkaanne, vaan että itse olen ollut epähieno ja keksinyt sen. Menin asuntoonne, sanottiin, että olette kävelemässä, mutta palaatte kello kymmeneksi aamiaiselle. Läksin vuorostani kävelemään odottaakseni sitä, että kello tulisi kymmenen, ja kävellessäni näin hevosenne ja vaununne.
— Kuultuani tämän kaiken toivon, että syötte kanssani aamiaista.
— Ei, kiitos, minun on nyt syötävä aamiaista huonossa seurassa.
— Mitä ihmettä puhutte?
— Rakas kreivi, minulla on tänään kaksintaistelu.
— Teillä? Ja minkä tähden?
— Se on kunniakysymys.