— Menkää siis. Se menettely on ainakin viisaampaa kuin syöksyä suoraan taistelemaan.
— Mutta jos kaikesta varovaisuudestani ja kaikista näistä menettelyistäni huolimatta kuitenkin joudun kaksintaisteluun, niin tulettehan todistajakseni?
— Rakas vicomte, sanoi Monte-Cristo hyvin vakavasti, — olette varmaankin huomannut, että milloin tahansa olen ollut valmis auttamaan teitä. Mutta vaatimaanne palvelusta en sittenkään voi teille tehdä.
— Miksikä?
— Ehkä saatte sen jonakin päivänä tietää. Siihen asti: pyydän teitä kunnioittamaan salaisuuttani.
— Hyvä on. Otan siis Franzin ja Château-Renaud'n.
— Ottakaa Franz ja Château-Renaud, sehän sopii oivallisesti.
— Mutta jos kerran ryhdyn kaksintaisteluun, niin annattehan minulle hiukan opetusta miekan tai pistoolin käyttämisessä?
— En, sitäkään en voi tehdä.
— Olettepa te merkillinen ihminen. Ette siis tahdo sekaantua mihinkään?