— Seuratkaahan rikollisen menettelytapaa. Hän surmaa herra Saint-Méranin.
— Tohtori!
— Voin sen vaikka vannoa, sillä minulle mainitut taudin ilmiöt vastaavat täydellisesti omia huomioitani.
Villefort ei enää väittänyt vastaan, vaan huokasi syvään.
— Hän surmaa herra Saint-Méranin, jatkoi tohtori, — hän surmaa rouva Saint-Méranin. Kaksinkertainen perintö saatavissa.
Villefort kuivasi otsaltaan valuvaa hikeä.
— Kuulkaahan tarkoin.
— Kuulen joka ainoan sanan, sopersi Villefort.
— Herra Noirtier, jatkoi säälimätön Avrigny, — oli aikaisemmin tehnyt testamenttinsa jättämättä teille ja perheellenne mitään ja antaen kaikki köyhille. Herra Noirtier'hen siis ei kosketa, hänestä kun ei voi olla mitään hyötyä. Mutta tuskin hän on ennättänyt hävittää edellisen testamenttinsa ja tehdä toisen, kun häneen isketään, jottei hän voisi laatia kolmatta. Testamentti tehtiin luullakseni toissapäivänä. Näettehän, että ei ole heitetty aikaa hukkaan.
— Armoa, herra Avrigny!