Andrea vaikeni ja katsoi ympärilleen.
— Mitä luulet…? Älä pelkää, mehän olemme kahden.
— Luulen löytäneeni isäni.
— Oikeanko isäsi?
— Niin.
— Et tarkoita isä Cavalcantia?
— En, sillä hänhän on matkustanut pois. Tarkoitan oikeaa.
— Ja tuo isä on…
— No niin, Caderousse, hän on kreivi Monte-Cristo.
— Loruja!