— Täällä on vielä komeampaa.
— Kuulehan, Andrea, taitaa kannattaa kumartua, kun kreivi Monte-Cristo pudottaa kukkaronsa?
— Hyvä Jumala, sanoi Andrea, — sitä ei tarvitse odottaa, sillä siinä talossa on rahaa kaikkialla, aivan kuin hedelmiä puutarhassa.
— Sinun pitäisi joskus viedä minutkin sinne.
— Ei se käy päinsä. Millä tekosyyllä?
— Olet oikeassa. Mutta vesi on jo kihonnut kielelleni. Minun täytyy päästä sitä näkemään. Kyllä minä keinon keksin.
— Älä tee tyhmyyksiä, Caderousse!
— Tulen lattiankiilloittajana.
— Siellä on kaikkialla mattoja.
— Hitto vieköön! Saan siis tyytyä katselemaan kaikkea vain mielikuvituksessani.