— Tuo nuori mies karkasi siis teidän kanssanne?
— Niin.
— Millä tavoin?
— Teimme työtä Saint-Mandrier'ssa, lähellä Toulonia. Tunnetteko Saint-Mandrier'n?
— Tunnen kyllä.
— Kun päivällä nukuttiin kello kahdestatoista yhteen…
— Rangaistusvangit saavat siis levätäkin! Eipä heitä siis kannata sääliä, sanoi apotti.
— Mutta eihän aina voi tehdä työtä, eihän ihminen ole mikään koira, sanoi Caderousse.
— Sitä parempi koirille, sanoi Monte-Cristo.
— Toisten nukkuessa menimme syrjään, olimme katkoneet kahleemme viilalla, jonka englantilainen oli meille toimittanut, ja pakenimme uimalla.