Kreivi laski jalkansa hänen päänsä päälle ja sanoi:
— En tiedä, mikä minua estää murskaamasta kalloasi, murhaaja!
— Armoa, armoa! huusi Caderousse.
Kreivi veti jalkansa pois.
— Nouse! sanoi hän.
Caderousse nousi.
— Kylläpä teillä on lujat kourat, apotti, sanoi Caderousse sivellen käsivarttaan, joka oli aivan herpaantunut puristuksesta. — Kylläpä teillä on lujat kourat!
— Hiljaa. Jumala antaa minulle voimia kesyttääkseni sinunkaltaisesi pedon. Jumalan nimessä minä toimin. Muista se, konna, ja kun vielä kerran sinua säästän, niin toimin vastoin Jumalan tahtoa.
— Oi! huudahti Caderousse kauhun vallassa.
— Ota kynä ja paperia ja kirjoita saneluni mukaan.