Kun murhaaja huomasi, ettei hän enää huutanut, kohotti hän uhriaan tukasta. Caderoussen silmät olivat ummessa ja suu vääntynyt. Murhaaja luuli hänen kuolleen, pudotti hänet maahan ja pakeni.
Silloin Caderousse huomatessaan hänen pakenevan nousi kyynärpäänsä nojaan ja huusi sammuvalla äänellä ponnistaen viimeiset voimansa:
— Minä kuolen, auttakaa, herra apotti, auttakaa!
Valitushuuto kuului yössä. Takaportaitten ovi aukeni, sitten puutarhan portti, ja Ali ja hänen herransa riensivät auttamaan.
83. Jumalan käsi
Caderousse huusi yhä valittavalla äänellä:
— Herra apotti, auttakaa, auttakaa?
— Tässä olemme, rohkeutta! sanoi Monte-Cristo.
— Loppu lähenee. Tulette liian myöhään. Minä kuolen.
Ja hän pyörtyi.