— Tunnetteko siis hänet?
— Tunnenko hänet? Tunnen kyllä, hän on Benedetto!
— Tuo nuori korsikalainen?
— Hän juuri.
— Toverinne?
— Niin. Hän antoi minulle kreivin asunnon pohjapiirustuksen siinä toivossa, että joko minä surmaisin kreivin, jolloin hän saisi periä rikkautensa, tai kreivi surmaisi minut, jolloin hän pääsisi minusta ainiaaksi rauhaan. Sitten hän odotti minua kadulla ja surmasi minut.
— Samalla kun lähetin noutamaan lääkäriä, lähetin noutamaan kuninkaallista prokuraattoriakin.
— Hän tulee liian myöhään, hän tulee liian myöhään, sanoi Caderousse. — Tunnen, miten vereni vuotaa kuiviin.
— Odottakaa, sanoi Monte-Cristo.
Hän poistui ja palasi viiden minuutin päästä mukanaan pieni pullo. Kuolevan silmät olivat koko ajan kauhistuneina tuijottaneet oveen, josta hän oli mennyt. Hän odotti vaistomaisesti, että sieltä tulisi pelastus.