Eräänä aamuna herätti Albertin hänen kamaripalvelijansa ilmoittaen, että Beauchamp oli tullut häntä tapaamaan.
Albert hieroi silmiään, käski johdattaa Beauchampin alakerran tupakkasaliin odottamaan, pukeutui kiireesti ja riensi portaita alas.
Hän näki Beauchampin kävelevän edestakaisin. Hänet nähdessään Beauchamp seisahtui.
— Pidän hyvänä enteenä sitä, että olette tullut minun luokseni, sanoi Albert. — Minunhan piti juuri tänään tulla teitä tapaamaan. Sanokaa pian, saanko ojentaa teille käteni ja sanoa: Beauchamp, tunnustakaa, että olitte väärässä ja säilyttäkää ystävänne? Vai pitääkö minun vain lyhyesti kysyä: Mitkä aseet valitsette?
— Albert, sanoi Beauchamp niin alakuloisesti, että nuori mies aivan hämmästyi, — istukaamme ensin ja puhelkaamme.
— Minun mielestäni on teidän ensin vastattava kysymykseeni.
— Albert, sanoi sanomalehtimies, — muutamissa tapauksissa on juuri vastaaminen kaikkein vaikeinta.
— Minä teen sen teille helpoksi kysymällä teiltä uudelleen: Peruutatteko uutisen vai ettekö?
— Morcerf, lyhyt myöntävä tai kieltävä vastaus ei riitä silloin, kun on kysymys sellaisen miehen kuin kreivi Morcerfin, Ranskan päärin kunniasta, valtiollisesta asemasta ja elämästä.
— Vaan mitä tehdään?