— Näettehän, matkustan.
— Mutta ettehän aina matkusta.
— Kun en niitä enää tarvitse, saa Bertuccio myydä ne; hän väittää saavansa niistä kolmekymmentä- tai neljäkymmentätuhatta frangia.
— Mutta eihän mikään Euroopan kuningas ole kyllin rikas ostaakseen niitä.
— Silloin Bertuccio myy ne jollekulle itämaalaiselle visiirille, joka tyhjentää aarrekammionsa ostaakseen ne ja antaa alamaisilleen kepiniskuja jalkapohjiin täyttääkseen aarrekammionsa uudelleen.
— Arvatkaapa, mitä nyt ajattelin.
— Sanokaahan.
— Bertuccio mahtaa teidän jälkeenne olla Euroopan rikkain yksityishenkilö.
— Siinä erehdytte. Olen varma siitä, että jos kääntäisitte Bertuccion taskut nurin, ette löytäisi viittä frangia.
— Kuinka se voi olla mahdollista? ihmetteli Albert. — Herra Bertuccio on siis täydellinen poikkeus. Älkää kertoko minulle liiaksi ihmeitä, rakas kreivi, muuten en enää usko teitä.