— Kuulkaahan, sanoi hän, — sanoin äsken herra Danglars'in luona, että teidän tuli vaatia selitystä kreivi Monte-Cristolta.
— Niin sanoitte, ja nyt lähdemme hänen luokseen.
— Odottakaahan hiukan, Morcerf. Miettikää ensin asiaa tarkemmin.
— Mitä miettimistä siinä on?
— Otatte vakavan askelen.
— Eihän se ole sen vakavampi kuin herra Danglars'inkaan luokse meneminen.
— On kyllä. Herra Danglars on rahamies, ja rahamiehet tietävät varsin hyvin, kuinka paljon panevat vaaraan, jos ryhtyvät kevytmielisesti kaksintaisteluun. Monte-Cristo sitä vastoin on, ainakin otaksuttavasti, aatelismies. Mutta ettekö pelkää, että aatelismiehen takana piilee taistelupukari?
— En pelkää muuta, kuin että hän mahdollisesti ei suostukaan kaksintaisteluun.
— Olkaa varma siitä, että hän kyllä suostuu, sanoi Beauchamp. — Pelkäänpä, että hän osaa liiankin hyvin taistella. Olkaa varuillanne!
— Hyvä ystävä, sanoi Morcerf hymyillen, — sitähän minä toivonkin. Kauneinta mitä minulle voi tapahtua, on, että saan kaatua isäni puolesta. Se pelastaa meidät kaikki.