— Mutta entä kylvyn jälkeen? kysyi Morcerf.
— Hänen armonsa syö päivällistä.
— Ja päivällisen jälkeen?
— Hän nukkuu tunnin ajan.
— Ja sitten?
— Hän menee oopperaan.
— Oletteko siitä varma? kysyi Albert.
— Aivan varma. Armollinen herra on käskenyt pitämään vaunut valmiina kello kahdeksalta.
— Hyvä on, sanoi Albert. — Muuta en tahdokaan tietää.
Sitten hän jatkoi kääntyen Beauchampin puoleen: