— Asiahan on aivan yksinkertainen. Teillä, joilla on valta, ei ole muita keinoja kuin raha. Meillä, jotka odotamme, on kaikki ne keinot, jotka uskollisuus antaa.
— Uskollisuusko? sanoi Villefort nauraen.
— Niin, uskollisuus. Siksi sanotaan rehellisesti kunnianhimoa, joka toivoo jotakin.
Ja isä ojensi kätensä kellonnuoraa kohden soittaakseen palvelijan, jota hänen poikansa ei kutsunut.
Villefort pidätti häntä.
— Kuulkaahan, isä, sanoi nuori mies, — vielä sana.
— Puhu.
— Niin huono kuin onkin kuninkaallinen poliisi, se tietää yhden kamalan asian.
— Minkä?
— Sen miehen tuntomerkit, joka sen päivän aamuna, jolloin kenraali Quesnel katosi, kävi hänen luonaan.