— Totuttamalla hänet vähitellen siihen…
— Niin, niin, niin, vastasi Noirtier ihastuen huomatessaan toisen häntä ymmärtävän.
— Kuulitte minun varmaankin sanovan, että lääkkeessänne on brusiinia?
— Kuulin.
— Ja totuttamalla hänet siihen olette karaissut hänen ruumiinsa myrkkyä vastaan?
Sama riemun ilme näkyi Noirtier'ssa.
— Ja olette todellakin onnistunut! huudahti Avrigny. — Ilman tätä varokeinoa olisi Valentine epäilemättä tänään surmattu, auttamattomasti surmattu, säälimättä surmattu. Kouristus oli voimakas, mutta hän vain heikontui siitä eikä kuollut.
Yliluonnollinen ilo välkkyi vanhuksen silmistä, jotka hän sanomattoman kiitollisena loi taivasta kohden. Tänä hetkenä Villefort palasi.
— Tässä on pyytämänne lääke, tohtori.
— Valmistettiinko se teidän nähtenne?