— Epäilemättä! Kello kymmenen illalla hän ajoi vaunuillaan Charentonin tulliportille; siellä odottivat postivaunut, hän astui niihin kamaripalvelijansa keralla ja ilmoitti kuskilleen menevänsä Fontainebleauhon.
— No, mitä siihen sanoitte?
— Odottakaahan, ystäväni. Hän on jättänyt minulle kirjeen.
— Kirjeenkö?
— Niin, lukekaa.
Ja paronitar otti taskustaan avatun kirjeen ja ojensi sen Debraylle.
Debray arkaili hiukan, aivan kuin olisi koettanut arvata kirjeen sisällystä tai harkinnut, miten menetellä sen johdosta. Sitten hän ilmeisesti oli tehnyt päätöksensä ja luki:
Hyvä rouva ja uskollinen puolisoni.
Aivan huomaamattaan hän vaikeni ja katsoi paronittareen, joka punastui korviaan myöten.
— Jatkakaa, sanoi rouva Danglars.