— Olemme, vastasi nuori nainen, — ja olemme pelänneet, että hänen aikansa käy pitkäksi meidän seurassamme.
— Kyllä minä häntä huvitan, vakuutti kreivi.
— Olen valmis, lausui Maximilien. — Hyvästi, hyvät ystävät, hyvästi. Emmanuel, hyvästi, Julie!
— Mitä, hyvästikö? huudahti Julie. — Lähdettekö tuolla tavoin heti paikalla ilman matkavalmistuksia, vailla passia?
— Viivyttely tekee eronhetken vain haikeammaksi, sanoi Monte-Cristo, — ja Maximilien on varmaankin pitänyt kaikesta huolta, sillä olen puhunut hänelle tästä ajoissa.
— Passini on valmiina ja matkalaukkuni myös, sanoi Morrel tyynesti.
— Hyvä on, sanoi Monte-Cristo hymyillen, — täsmällisyydestään tuntee hyvän sotilaan.
— Jätättekö meidät nyt heti paikalla? ihmetteli Julie. — Ettekö jäisi vielä päiväksi, tunniksi?
— Vaununi ovat portin edessä. Minun täytyy olla Roomassa viiden päivän päästä.
— Mutta eihän Maximilien mene Roomaan? tuumi Emmanuel.