— Vannokaa Kristuksen nimessä, sanoi apotti, — että päästätte minut vapaaksi, jos olen puhunut totta, ja minä ilmoitan teille minne aarre on kätketty.
— Onko ruokanne hyvää? kysyi tarkastaja uudelleen.
— Ettehän vaaranna mitään, koska lupaan jäädä vankilaan siksi aikaa, kun mennään noutamaan aarretta.
— Ette vastaa kysymykseeni, sanoi tarkastaja kärsimättömästi.
— Ette tekään minun kysymykseeni! huusi apotti. — Olkaa sitten kirottu niin kuin muutkin järjettömät, jotka eivät ole tahtoneet minua uskoa! Ette huoli kullastani, pidän sen siis itse. Ette päästä minua vapaaksi, mutta Jumala päästää. Menkää, minulla ei ole enää mitään teille sanottavaa.
Ja apotti heitti peitteensä syrjään, tarttui savenpalaseen ja istui uudelleen ympyränsä keskelle jatkamaan viivojaan ja laskelmiaan.
— Mitä hän tuossa tekee? kysyi tarkastaja poistuessaan.
— Hän laskee aarteitaan, sanoi kuvernööri.
Faria vastasi tähän pilkalliseen lauseeseen luomalla heihin halveksivan katseen. He poistuivat. Vartija sulki oven.
— Ehkä hänellä todellakin on aarre hallussaan, sanoi tarkastaja noustessaan portaita.