— Venäläinenkö?
— Tai tuhlannut rahansa.
— Se voi kyllä olla mahdollista.
— Se on varmaa. Mutta annahan minun mennä tarkastuspaikalleni, ranskalainen toimittaa muuten asiansa niin etten minä saakaan tietää, kuinka paljon hän on saanut.
Peppino nyökkäsi, veti taskustaan rukousnauhan ja alkoi höpistä rukouksia. Kirjanpitäjä katosi samasta ovesta, josta paroni ja lakeija olivat menneet.
Kymmenen minuutin päästä kirjanpitäjä palasi aivan säteilevänä.
— No? kysyi Peppino ystävältään.
— Ole nyt varuillasi! sanoi kirjanpitäjä. — Summa on hyvin suuri.
— Viisi tai kuusi miljoonaa, eikö niin?
— Niin, sinä tiedät siis määrän?