Kirjanpitäjä tarttui kynäänsä ja Peppino rukousnauhaansa, toinen kirjoitti ja toinen rukoili oven auetessa.
Danglars tuli ulos säteilevänä pankkiirin saattaessa häntä ovelle asti.
Peppino poistui Danglars'in jäljestä.
Sopimuksen mukaan vaunut odottivat Danglars'ia Thomson & Frenchin talon edustalla. Opas piti ovea auki, opas on hyvin avulias ihminen, häntä voi käyttää vaikka mihin.
Danglars hyppäsi vaunuihin kepeästi kuin kaksikymmenvuotias. Opas sulki oven ja hyppäsi ajajan viereen.
Peppino nousi vaunujen takaistuimelle.
— Tahtooko teidän ylhäisyytenne nähdä Pietarinkirkon? kysyi opas.
— Minkä tähden? kysyi paroni.
— Minkä muun tähden kuin nähdäksenne sen?
— Minä en ole tullut Roomaan näkemään rakennuksia, sanoi Danglars ääneen. Sitten hän lisäsi aivan hiljaa itsekseen ahneuden hymyn väikkyessä hänen huulillaan: — Minä olen tullut nostamaan rahoja.