EDMOND DANTÈS, _Monte-Criston kreivi.
Lukiessaan tätä kirjettä, josta vasta sai tietää isänsä tulleen hulluksi ja veljensä kuolleen, Valentine kalpeni, raskas huokaus nousi hänen rinnastaan, ja kyynelet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hän oli saanut ostaa onnensa kalliilla hinnalla.
Morrel katsahti levottomana ympärilleen.
— Kreivi on toden totta aivan liian antelias, sanoi hän. — Valentine tyytyy kyllä minun vaatimattomaan omaisuuteeni. Missä kreivi on, ystäväni? Viekää minut hänen luokseen.
Jacopo ojensi kätensä taivaanrantaa kohden.
— Mitä! Mitä tarkoitatte? kysyi Valentine. — Missä kreivi on? Missä on Haydée?
— Katsokaa, sanoi Jacopo.
Nuorten silmät kiintyivät merimiehen osoittamaan suuntaan, ja sen tummansinisen viivan kohdalla, joka erotti taivaan Välimerestä, näkyi valkoinen, kalalokin siiven kokoinen purje.
— Lähtenyt! huudahti Morrel. — Lähtenyt! Hyvästi, ystäväni, isäni!
— Lähtenyt! sanoi Valentine hiljaa. — Hyvästi, ystäväni! Hyvästi, sisareni!