— Niin, isä, vastasi Dantès, — ja nyt, kun olen teidät nähnyt, kun tiedän, kuinka voitte, ja kun teillä on kaikki mitä tarvitsette, pyydän saada mennä Catalansiin.
— Mene, poikani, sanoi vanha Dantès, — ja Jumala siunatkoon sinua vaimossasi, niin kuin hän minua on siunannut pojassani.
— Hänen vaimossaan, sanoi Caderousse. — Kylläpä te pidätte kiirettä, ukko Dantès. Ei hän vielä ole minun tietääkseni Edmondin vaimo.
— Ei, mutta hyvin luultavasti ei kestä kauankaan ennen kuin hän siksi tulee.
— Olkoon kuinka tahansa, sanoi Caderousse, — niin viisaasti teet pitäessäsi kiirettä, poikaseni.
— Miksi niin?
— Siksi, että Mercedes on kaunis tyttö, eikä sellaisilta puutu ihailijoita. Tusinakaupalla on niitä hänen kintereillään.
— Todellako, sanoi Edmond hymyillen, mutta hymyn takaa kajasti levottomuus.
— Niin, jatkoi Caderousse, — hänelle on tehty hyviäkin tarjouksia. Mutta ymmärräthän, sinusta tulee kapteeni, ja silloin ei kannata sinua hylätä.
— Se tietää, sanoi Dantès koettaen hymyllä peittää levottomuuttaan, — että ellen olisi kapteeni…