— Siitähän tuli yhteensä kahdeksantoista kuukautta, sanoi apotti katkerasti hymyillen. — Eihän kaikkein jumaloiduinkaan rakastaja voi sen enempää pyytää.
Sitten hän lausui hiljaa itsekseen englantilaisen runoilijan sanat: Frailty, thy name is woman![9] — Kuusi kuukautta myöhemmin, jatkoi Caderousse, — heidät vihittiin Accoules-kirkossa.
— Se oli sama kirkko, jossa hänen piti mennä vihille Edmondin kanssa, lausui pappi hiljaa. — Sulhanen vain oli toinen, siinä koko erotus.
— Mercedes meni naimisiin, jatkoi Caderousse. — Mutta vaikka hän kaikkien mielestä näyttikin tyyneltä, oli hän yhtä kaikki pyörtymäisillään mennessään Réserven ohitse, jossa hän kahdeksantoista kuukautta aikaisemmin oli viettänyt kihlajaisia sen miehen kanssa, jota hän vieläkin rakasti, jos vain olisi uskaltanut katsahtaa sydämensä syvyyteen. Fernand oli onnellinen, mutta ei rauhallinen, sillä näin hänet siihen aikaan. Hän pelkäsi taukoamatta Edmondin palaavan. Sen vuoksi hän heti paikalla tahtoi muuttaa toisaanne. Catalansissa uhkasivat häntä liian monet muistot ja liian monet vaarat. — Kahdeksan kuukautta häiden jälkeen he läksivät pois.
— Oletteko nähnyt Mercedeksen sittemmin? kysyi pappi.
— Näin kyllä Espanjan sodan aikana Perpignanissa, jonne Fernand oli hänet jättänyt. Hän kasvatti silloin poikaansa.
Apotti vavahti.
— Poikaansako? kysyi hän.
— Niin, vastasi Caderousse, — pikku Albertia.
— Mutta voidakseen häntä kasvattaa, sanoi apotti, — oli hän siis itse saanut nauttia opetusta. Muistan Edmondin sanoneen, että hän oli tavallinen kalastajatyttö, kaunis mutta vailla koulusivistystä.