Caderousse kalpeni ja horjui.
— Väärä, mutisi hän, — väärä … ja miksi tuo mies olisi antanut minulle väärän jalokiven?
— Saadakseen kuulla salaisuutesi maksamatta siitä mitään, senkin tyhmeliini!
Caderousse seisoi tyrmistyneenä.
— Sen saamme kohta nähdä, sanoi hän laskien hattunsa punaisen huivin päälle päähänsä.
— Millä tavoin?
— Beaucairessa on tänään markkinat. Siellä on pariisilaisia jalokivikauppiaita. Minä menen näyttämään sormusta heille. Sinä saat sillä aikaa varjella taloa. Kahden tunnin päästä palaan.
Ja Caderousse syöksyi talostaan ja läksi päinvastaiseen suuntaan kuin tuntematon oli mennyt.
— Viisikymmentätuhatta frangia! mutisi carcontelainen jäätyään yksin. — Se on kyllä suuri summa … mutta mikään rikkaus se ei ole.
28. Vankilan luettelot